torstai 28. marraskuuta 2013

Mainostaako YLE Metsäkeskuksen palveluita?

Viime viikolla sain katsoa mielenkiintoisen jutun metsänomistamisestaYlen aamu-uusisissa; ”Metsätiloja ostetaan entiseen tahtiin” (YLE areena) . Jutun pääpointti oli, että metsänomistaminen kiinnostaa ja metsästä uskotaan saatavan tasainen ja varma tuotto vaikka ”...mitään pikavoittoja ei metsätilaltä yleensä edes odoteta”.

Ehdin jo ihmetellä, mikä oli jutun tarkoitus, kunnes näin eräällä kaupallisella kanavalla mainoksen Metsäkeskuksen uusista Otso-metsäpalveluista. ”Otso on metsäpalvelujen hyväntuulinen uudistaja... Tehtävänämme on saada sinut yllättymään siitä, miten helppoa, nautinnollista ja tuottavaa metsän omistaminen oikeasti onkaan.” (otso.fi - metsäpalvelut)

Onko Ylen metsäuutisen ja Metsäkeskuksen Otso-metsäpalveluiden lanseerauksen osuminen lähes samalle päivälle silkkaa sattumaa? Sattui turhan sopivasti; ensin valtion media kertoo miten kiinnostavaa ja haluttua metsänomistaminen on ja seuraavaksi valtio-omisteinen metsäpalveluyritys lanseeraa uuden brändinsä.

Otso sai Yleltä tuntuvan lähtötuuppauksen. Kyllä nyt kelpaa olla Peto metsässä.

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com

maanantai 23. syyskuuta 2013

Onko kuusikuolema alkanut?

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 2.9.2013


Uutisissa on äskettäin kerrottu, miten kaarnakuoriaiset tuhoavat kuusia. Tuhoja on laajalti pitkin maan eteläpuoliskoa. Syyksi selitellään lämmintä kesää. Metsäammattilaiset neuvovat metsänomistajia jo tekemään ennakkoon avohakkuita, sillä puun kuoltua sen arvo romahtaa. Ilmiö näyttää tulleen metsäammattilaisille ja viranomaisille suurena yllätyksenä, vaikka alan tutkijat ovat siitä varoittaneet jo useita vuosia. Ennusteen mukaan jo tiedossa olevan ilmastonmuutoksen seurauksena kuusi tulee olemaan suurissa vaikeuksissa jo lähivuosikymmeninä.

Metsälakia ollaan, jälleen kerran, uusimassa. Uusi laki on jo eduskunnassa ja tullee voimaan ensi vuoden alusta. Lakia ja asetusta valmistelleille virkamiehille on useaan kertaan kerrottu odotettavissa olevasta vakavasta kehityksestä. Varoitus on kuitenkin kaikunut kuuroille korville. Aiempi vielä voimassa oleva metsälaki meni päin mäntyä. Uusi näyttää menevän päin kuusta.

Nykymetsänhoidon suosimat monokulttuurikuusikot lisäävät voimakkaasti metsätuhoriskejä. Silti uusikin laki painostaa käyttämään avohakkuuta ja kuusen istutusta luontaisen uudistamisen sijasta. Se on kallista ja vaarallista puuhaa. Jos edellä kerrottu ennuste toteutuu - voi toteutua nopeamminkin - se merkitsee kuusten kallista istuttamista ennenaikaiseen kuolemaan. Tuloksena olevat suuret taloudelliset tappiot jäävät metsänomistajille.

Tulevaisuuteen järkevästi suuntaava metsälaki luopuisi kiireesti suosimasta avohakkuita ja niitä seuraavia metsänistutuksia ja hyödyntäisi sensijaan metsäluonnon rikasta ja ilmaista luontaista uudistumista. Eduskunnalla olisi vielä aikaa tarkistaa ja korjata kelvoton lakiesitys. Muutoin käy niin, että laki ja asetus ovat jo syntyessään auttamattoman takapajuisia ja vanhanaikaisia. Nähtäväksi jää, löytyykö päättäjissä riittävää ymmärrystä, kaukonäköisyyttä ja kykyä toimia viisaalla tavalla!

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com









Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus
Hyvinkää

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Luonnon monimuotoisuutta metsän ja niityn välimuodoissa

Puustoisia perinneympäristöjä ovat erilaiset metsän ja niityn välimuodot, kuten metsälaitumet, hakamaat, lehdesniityt sekä kaskimetsät. Nämä ympäristöt ovat syntyneet perinteisen karjatalouden, kaskeamisen, lehdestämisen, laiduntamisen ja heinänteon seurauksena. Niittyjä, hakamaita ja laitumia oli ennen huomattavasti enemmän kuin peltoja. Vielä 1960-luvulla metsälaitumia oli Suomessa 1,3 miljoonaa hehtaaria, mutta tämän jälkeen määrä on romahtanut 5000 – 9000 hehtaariin. Metsälaitumia esiintyy etenkin Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Kainuussa. Maisemaltaan avoimempia hakamaita arvioidaan olevan enää 1900 – 3300 hehtaaria, joista suurin osa on Etelä-Suomen keski- ja itäosissa.

Puustoisten perinneympäristöjen taantuminen on vakava ongelma Suomen luonnon monimuotoisuudelle: metsälaitumet, hakamaat ja lehdesniityt on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Perinneympäristöjen häviäminen on vakava uhka myös eliölajistolle, sillä Suomen uhanalaisista lajeista lähes neljännes elää ensisijaisesti perinneympäristöissä. Uusimman uhanalaisuusarvion mukaan perinnebiotoopeilla elää yli 1000 punaiselle listalle kuuluvaa eliölajia. Lajien uhanalaistuminen ei ole ihme, sillä useimpien perinneympäristöjen pinta-ala on vähentynyt yli 90 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana. Syinä tähän ovat olleet maatalouden muuttuminen, laidunnuksen loppuminen ja metsätalouden lisääntyminen.


Puustoiset elinympäristöt ovat nykyään ihmisen ylläpidosta riippuvaisia, sillä nämä elinympäristöt eivät säily ilman aktiivista hoitoa, kuten karjanlaidunnusta tai niittoa. Yksityiset maanomistajat ja muut yksityissektorin käytännön toimijat ovat merkittävässä asemassa näiden perinneympäristöjen hoidossa. Taloudellisia kannustimia hoitoon ovat maatalouden ympäristötuen erityistuki ja metsätalouden ympäristötuki. Puustoinen perinneympäristön voidaan suojella esimerkiksi METSO-ohjelman avulla perustamalla yksityinen suojelualue, jolloin maanomistaja saa täyden kertakorvauksen alueen puustosta.

WWF on käynnistänyt yhdessä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion kanssa hankkeen, joka edistää puustoisten perinneympäristöjen hoitoa Lounais-Suomessa muodostamalla eri sidosryhmistä, kuten metsänomistajista ja karjanomistajista, koostuvan yhteistoimintaverkoston. Yhteistyön tavoitteena on edistää puustoisten perinneympäristöjen ekologisesti kestävää hoitoa laiduntamalla. Hankkeessa esitellään laidunyrittäjien toimintaa ja tehdään tunnetuksi perinneympäristöjen lajiston tilaa.

Hankkeesta on hyötyä niin luonnon monimuotoisuudelle, metsän- ja laiduneläinomistajille kuin matkailuyrittäjillekin. Ennallistamalla ja laiduntamalla avataan sulkeutuneita perinneympäristöjä, mikä parantaa niissä elävien lajien elinolosuhteita. Hanke hyödyttää yksityisiä metsänomistajia, joilla ei ole mahdollisuuksia itse toteuttaa perinneympäristöjen hoitotoimenpiteitä tai selvitellä erilaisia tukimahdollisuuksia. Myös muut osapuolet hyötyvät hoitoon ja laiduntamiseen liittyvästä tiedottamisesta ja kokemusten jakamisesta.


Hanke edistää metsänomistajien ja laiduneläintenomistajien yhteistyötä siten, että metsänomistaja saa mailleen perinneympäristöjä hoitavia eläimiä, ja eläintenomistaja saa laidunalueen eläimilleen. Metsän- ja laiduneläinomistajat voivat keskustella esimerkiksi metsälaitumien vaihdosta ja vuokrauksesta Tapion ja WWF:n järjestämissä paikallistilaisuuksissa. Hanke edistää alueellista yhteistyötä ja luonnonlaidunlihan tuotannon edellytyksiä sekä laidunyrittämisen kannattavuutta. Hanke parantaa myös perinteisiä kulttuuri- ja maisema-arvoja sekä ympäristön tilaa ja viihtyisyyttä. Esimerkiksi maaseutumatkailuyrittäjille hoidetut puustoiset perinneympäristöt sekä laiduntavat eläimet tuovat lisäarvoa matkailuyrittämiseen.

Näiden hyötyjen saavuttamiseksi sekä luontotyyppien ja niissä elävän lajiston uhanalaistumiskehityksen pysäyttämiseksi hoitotoimet tulisi aloittaa mitä pikimmiten kohteilla, joilla ominaispiirteet ovat parhaiten säilyneet.





FM Panu Kunttu
WWF Suomen metsäasiantuntija

MMK Mari Anttila
WWF:n suojeluharjoittelija
www.metsalaidun.fi


tiistai 20. elokuuta 2013

Turhat kulut pois metsätaloudesta

Osittain julkaistu 2.8.2013 Helsingin Sanomissa


Metsä on luonnonvara, joka tuottaa puuta, maisemaa, marjoja, sieniä, virkistystä, terveyttä ja paljon muuta ihan ilmaiseksi. Se on tehnyt sitä tuhansia vuosia. Samaa metsää voi hyödyntää samanaikaisesti kaikkiin näihin tarkoituksiin. Perinteisesti metsää hakattiinkin vain harventamalla eli harsimalla isoja, jo korjuukypsiä tukkipuita. Metsä säilyi metsännäköisenä. Tulos oli samalla sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta paras. Talonpoikaisjärki oli viisasta. Tutkimukset ovat sen osoittaneet todeksi.

Yhtäkkiä 60 vuotta sitten kaikki perinteinen romutettiin. Metsänomistajat pakotettiin hakkaamaankin pieniä, halpoja, keskenkasvuisia puita alaharvennuksella ja uudistushakkuulla. Näin meneteltiin, koska kasvava selluteollisuus tarvitsi paljon halpaa raaka-ainetta. Lakia ei muutettu, metsäpoliisi vain tulkitsi samaa lakia toisin eli päinvastaisesti. Metsäomistajien talous romahti. Samasta metsästä saattoi nyt saada vain kerran sadassa vuodessa kunnon tilin. Se edellytti avohakkaamista, joka aiheuttaa suunnattomia kustannuksia taimituotannosta, istutuksesta, heinimisestä, ruohojen polkemisesta ja moneen kertaan ilmaisen luontaisen alikasvoksen raivauksista sekä valtion tukiaisia niihin.

Kaikkea tätä turhaa ja kallista puuhastelua varten on tarvittu massiivinen valtion eli veronmaksajien maksama ohjaus-, neuvonta-, rahoitus- ja valvontajärjestelmä niin ministeriössä kuin kentällä. Pukki pantiin kaalimaan vahdiksi eli sama organisaatio osti, myi, ohjasi, neuvoi, rahoitti, valvoi ja syytti, jopa käytännössä tuomitsi. Vaikka nämä hommat jaettiin kahtia, ne edelleen ovat saman katon alla. Valtio ylläpitää ja rahoittaa pakkojäsenmaksulla metsänomistajien neuvontajärjestelmää eli yksityisluonteisia metsänhoitoyhdistyksiä. Mikään niistä ei ole taloudellisesti vastuussa tekemisistään metsänomistajille, ei edes kansantaloudelle.

Nyt kun valtion talous on kuralla, olisi järkevää lopettaa nämä turhat ja kalliit puuhat ja organisaatiot. Se merkitsisi niihin pakottavasta metsälaista luopumista eikä sen jatkamista lähes entisessä muodossa. Metsät säilyisivät metsinä eli maisemat kauniina eivätkä ne enää muuttuisi avohakkuu- ja taimikkoraiskioiksi. Ne palvelisivat paremmin ihmisten tarpeita ulkoiluun, virkistykseen, marjastukseen, sienestykseen ja moniin muihin niin sanottuihin ekosysteemipalveluihin.

Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus
Hyvinkää

torstai 8. elokuuta 2013

Vihapostia Metsänhoitoyhdistykseltä

Sain pari viikkoa sitten iltauutisten aikaan seuraavan tekstiviestin:  

”Hienoja metsiä minulta. Nelosen arvosana teknisen lautakunnan puhjohtajalle kaudelta 09-12. Metsänhoidon valelääkäri, valehtelija. Muista joulun puhelu, mitä valehtelit minusta vihreä kommunisti, metsänhoidon valelääkäri.”

Seuraavana päivänä sama meno jatkui:

”Ei viherpiiper. Näy. Ranualta jo 8 sankkoa hillaa. Yhteiskunnan tuellako elelet? Pannaanko syyniin nuo tukieurosi?”

Lähettäjä on paikallisen metsänhoitoyhdistyksen työntekijä joka on lähettänyt minulle, vaihtelevalla tiheydellä, metsänhoidollisia viestejään jo useamman vuoden ajan. Ensimmäisen viestin loppupuoli viittaa aiempaan yhteydenottoon; tämä tyyppi soitti minulle jouluaaton aattona, haluten jankata samoja asioita. Kun kielsin häntä (jälleen kerran) ottamasta minuun enää mitään yhteyttä, seurauksena oli tekstiviesti joka oli samaa luokkaa kuin ylläolevat.

Päätin joululomien jälkeen ottaa yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Lähetin kirjeen Mhy:n toiminnanjohtaja Kari Salolle jossa kerroin mitä oli tapahtunut sekä sen, että katson toiminnan täyttävän kotirauhan häirinnän ja kunnianloukkauksen tunnuspiirteet. Pyysin toiminnanjohtajalta lausuntoa hyväksyykö hän alaisensa toiminnan ja mikäli ei hyväksy, mihin toimenpiteisiin hän ryhtyy jotta asia korjaantuisi. Mikä olikaan vastaus? Toiminnanjohtajan pahoitteli mielipahaa, mutta katsoi että tyyppi on toiminut yksityishenkilönä eikä asia kuulu metsähoitoyhdistykselle tai sen hallitukselle.

Niinpä niin. Tämä ”yksityishenkilö” on lähettänyt viestejään mm. Mhy:n sähköpostiosoitteesta virka-aikaan.

En halua ottaa kantaa tämän viestien lähettelijän henkiseen tilaan, kaikki vetäkööt omat johtopäätöksensä tekstiviestien sisällöstä. Mutta huolestuttavampaa on, että tällaista toimintaa edelleenkin siedetään metsänhoitoyhdistyksissä, saatetaanpa antaa hiljainen hyväksyntäkin. Olen vuosien mittaan ottanut useampaan kertaan yhteyttä metsänhoitoyhdistyksen johtoportaaseen asiassa ja saanut vain hiljaista pahoittelua ja vaimeita lupauksia asian korjaantumiseksi. Mitään konkreettista asialle en tiedä tapahtuneen. Eihän tällainen ”hyväveli-kerho” toisiaan noki.

Omalta osaltani kyseessä on loppujen lopuksi varsin pienestä kiusasta, mutta se antaa mielikuvan siitä minkälaisella terrorilla suomalaista metsänomistajaa on takavuosikymmeninä hallittu. Räikeimmillään toimet ovat käsittäneet mm. metsänomistajan tahdon vastaisia avohakkuita. Myös metsäoikeudenkäynnit ovat usein olleet suoranaisia oikeusmurhia, sellaisia jossa oikeudenpalvelijat ovat sokeasti uskoneet siihen mitä metsäviranomaiset ovat heille väittäneet kun taas metsänomistaja on ollut lähtökohtaisesti syyllinen. Näin toimien onkin saatu metsänomistajien suuri enemmistö nielemään metsänviljelyideologia (ja siitä johtuvat menetykset) mukisematta.

Mutta ajat muuttuvat, vaikkakin hitaasti. Nyt on aika tällaisten tarinoitten tulla julkisuuteen. Mikäli sinulla on omakohtaisia kokemuksia metsänhoidon terrorista, tuoreista tai vanhoista, tämä blogi on kanava niitten julkaisemiseen. Omalta osaltani lupaan palata aiheeseen mikäli tarina jatkuu.

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hallituksen metsälakiesityksessä ei mitään uutta

Ehdin kesäkiireiltäni vasta tänään perehtymään hallituksen esitykseen metsälaiksi. Eipä paljoa ole muuttunut lausuntokierroksen jälkeen, ainakaan parempaan.

Uudistamisvelvoitteen minimiaikaa tosin oli korotettu Etelä-Suomessa 7 vuodesta kymmeneen, mutta toisaalta taimikon keskipituusvaatimus oli nostettu 40 senttiin. Eli Etelä-Suomessa poljetaan paikallaan kun taas muualla Suomessa tilanne jopa heikkenee.

Vertailun vuoksi, seuraavassa ovat nykyisen ja tulevan lain vaatimukset:

                               Uudistamisaika      Taimikon pituus
Nykyään                      6-18 v.                    3-10 cm
Tuleva metsälaki        10-25 v.                   40 cm


Eli muutaman vuoden lisäajan vastineena on taimikon pituusvaatimuksen kasvaminen pahimmillaan 13-kertaiseksi! On se ihanaa tämä vapauden lisääntyminen...

Julkisuudessa monet tahot ovat hehkuttaneet eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen huomioimista uudessa laissa. Eihän koko lakitekstissä asiaa mainita sanallakaan! Päinvastoin korostetaan puuston ja taimikon tasarakenteisuutta. Eli jatkuva kasvatus jää edelleen asetustekstin armoille (jonka laatii MMM). Tämän olemattoman parannuksen varjolla metsikön uudistamiskypsyyrajat poistuvat; metsänuudistamisella ja taimibisneksellä rahaa tahkoavat tahot saavat jatkossa tarjota ”palvelujaan” ihan niin nuoriin metsiin kuin suinkin kehtaavat.

Tosin lakiesityksen kasvatushakkuun määritelmiin on lisätty että hakkuun saa tehdä myös "...uuden taimiaineksen syntymistä edistävällä tavalla". Tämän pitäisi kattaa myös jatkuvan kasvatuksen määritelmän. Tällä ei ole mitään merkitystä jos vähimmäispohjapinta-alat ja aikarajat pysyvät samoina. Todellisena tarkoituksena onkin ettei jatkuvaa kasvatusta voisi jatkossa harjoittaa uudistamispainotteisena niin että se merkitään luontaisen uudistamisen hakkuuksi.

Ihmettelen myös ympäristöministeriä joka blogissaan kehui miten suuremmat erityisen tärkeät elinympäristöt on huomioitu lausuntokierroksen jälkeen. Eihän ole mitään merkitystä että ”pienialaisuus” ja ”taloudellinen vähämerkityksellisyys” on poistettu kymppipykälästä jos pari pykälää myöhemmin velvoitetaan viranomaisia antamaan hakkuuoikeus tällaisille elinympäristöille, kunhan ”...elinympäristöä on käsiteltävä siten, että sen arvokkain osa säilyy”. Eli suomeksi sanottuna, suuren arvokkaan elinympäristön saa hakata pienialaiseksi, kunhan vaan näkee sen verran vaivaa että hakee luvan metsäkeskuksesta.

Kaikki metsänomistajat ovat jatkossa tasa-arvoisia. Toiset ovat vain tasa-arvoisempia kuin muut.

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Väitöskirja ”Metsänhoitajien maa”

”Eihän keisarilla ole vaatteita lainkaan”. Tähän tunnettuun virkkeeseen päätin metsätalouden tilaa käsittelevän väitösluentoni maaliskuussa.



Suomen metsätalouden tila muistuttaa sadun keisarin uusia vaatteita. Virallisen käsityksen mukaan metsätalous on Suomessa mallikelpoisen tehokasta ja metsät hyvin hoidettuja. Uudessa väitöskirjassani päädyin tuloksiin, että metsätalouden tehokkuus on retoriikalla ylläpidetty myytti.

Metsäalan perusvääristymä on puunkorjuun tehokkuuden väärinymmärtäminen. Talouselämässä tehokkuudella tarkoitetaan kustannustehokkuutta, puunkorjuussa määrätehokkuutta eli teknistä tehokkuutta. Metsätalouden suunnittelukomitea määritteli vuonna 1961 puunkorjuun tehokkuuden työn tuottavuudeksi, jota mitataan työtunnin kuutiometreillä. Komitea koostui maan johtavista metsänhoitajista ja luottamus-miehistä. Komitean pääsihteerinä oli metsäntutkimuslaitoksen professori.

Tehokkuuden väärinymmärtäminen on mega-luokan väärinkäsitys. Viiteenkymmeneen vuoteen kustannusten minimointi ei ole puunkorjuussa ollut edes ensisijaisena tavoitteena. Sen sijasta on maksimoitu koneiden tuntituotosta avohakkuilla ja aina raskaammilla metsäkoneilla.

Määrätehokkuuden tavoitetta alettiin toteuttaa syrjäyttämällä maataloustraktori puunkorjuusta 1960-luvulla. Sen tilalle tuotiin puunajon erikoiskone, metsätraktori. Metsätraktorin tuntituotos oli maataloustraktorin tuontituotosta korkeampi, mutta korkeista pääomakustannuksista johtuen kustannukset kuutiometsiä kohden olivat korkeammat. Se näkyi silloisista taksataulukoistakin ja todettiin myös metsätalouden liikeopin oppikirjassa, josta seuraava kuva.

Kuitupuun kuljetuskustannukset vuonna 1973.


Maataloustraktorin syrjäyttäminen syrjäytti myös maatilayrittäjät puunkorjuun urakoinnista. Se aiheutti maaseudun elinkeinoelämässä katastrofin, joka tunnetaan Suurena muuttona. Siihen aikaan talvikauden puunkorjuu joko omassa metsässä tai urakointina tilan ulkopuolella oli välttämätön tulojen lähde pääosalle maan tiloista. Korjuutyön menettäminen romahdutti tilojen talouden. Suuri määrä viljelijöitä lopetti tilanpidon ja muutti Ruotsiin ja kaupunkeihin Euroopan suurimmassa rauhan ajan muuttoliikkeessä.

Metsätraktoria ei saatu metsään normaalilla korjuutyön urakoinnilla, sillä kun puunmyyjät valitsivat urakoitsijoita omaan metsäänsä, he eivät valinneet metsätraktorin kallista työtä, kun tarjolla oli edullisempaakin korjuuta. Metsänomistajilta otettiin oikeus urakoitsijan valintaan torjumalla puun toimituskaupat. Siirryttiin pystykauppoihin, joissa puunmyyjä piilotetusti antaa korjuu-urakan metsäyhtiölle hakkuuoikeuden kaupan nimellä. Hakkuuoikeus sisältää myös puun kaupan. Pystykaupan puunkorjuussa korjuu-urakoitsija (metsäyhtiö) päättää korjuun koneista. Mutta ei ainoastaan koneista, vaan myös koneiden palkasta ja omasta palkastaan korjuu-urakoitsijana.

Palkanmaksu piilottuu sen ansiosta, että urakoitsija on samanaikaisesti puunostaja. Urakoitsija/puunostaja perii korjuutyön palkan vähentämällä sen puunmyyjän bruttotulosta (tehdashinnasta) jo ennen puukauppaa. Puunmyyjän kanssa neuvotellaan vain jäännöksestä (kantohinnasta), joka jää jäljelle, kun tehdashinnasta on vähennetty piilotetut korjuukustannukset. Puun myyjä ei tiedä puunmyynnin bruttotuloaan (puun tehdashintaa) eikä siitä vähennettyä metsäyhtiön korjuupalkkaa.

Puunkasvatuksesta päättämisen oikeus otettiin metsänomistajilta kymmenen vuotta aikaisemmin kuin puunkorjuussa. Vuoden 1928 yksityismetsälaki kielsi avohakkuun metsänhävityksenä, mutta salli kiellosta poikkeamisen metsänomistajan anomuksesta. Tapio kuitenkin antoi vuonna 1952 ohjekirjeen, jossa kehotettiin lautakuntia tulkitsemaan lakia avohakkuuseen ja metsänviljelyyn velvoittavana. Metsäkoneiden käyttöönotto 1960-luvulla vauhditti avohakkuun vaatimuksia. Yksityismetsälain väärintulkintaa jatkui 40 vuotta, metsälain säätämiseen vuoteen 1996 saakka.

Metsän käyttöoikeuden ottaminen pois metsänomistajalta ja siirtäminen laitoksille oli talouselämässä suuri harppaus. Siinä lopetettiin metsänomistajan harjoittama metsätalouden yritystoiminta ja siirrettiin metsätalouden harjoittaminen laitoksille. Siinä siirryttiin asiakkaiden (metsänomistajien) kysymistä palveluista palveluja tuottavien laitosten tarjoamiin palveluihin. Siinä luovuttiin yrittäjistä ja kilpailusta ja samalla markkinataloudesta. Siinä loukattiin perustuslaissa turvattua omistusoikeutta, sillä omaisuuden käyttöoikeus on omistusoikeuden erottamaton osa. Siinä rajoitettiin metsän omistusoikeus vain juridiseksi omistukseksi.

Metsälaitosten harjoittama metsätalous on metsänomistajien kollektiivitaloutta, joka työllistää runsaasti metsäammattimiehiä. Puunkorjuussa metsä vuokrataan metsäyhtiölle ja puu korjataan yhtiöiden johtamana puunmyyjien yhteistaloutena. Puunkasvatuksen töitä johtavat metsänhoitoyhdistykset, joita metsänomistajat ylläpitävät yhteisesti metsänhoitomaksuilla. Metsänomistajan osana on kustannusten maksaminen ja jäännöksen kuittaaminen.
Kuvatun kehityksen on tehnyt mahdolliseksi yhteiskunnallisen valvonnan puuttuminen metsäalalta jokseenkin täydellisesti. Parlamentaarisen hallinnon valvontaa ei ole ollut 80 vuoteen, metsänomistajien edunvalvontaa ei ole ollut 70 vuoteen eikä kilpailua ja yrittäjiä palvelujen tarjonnassa 50 vuoteen. Metsäntutkimus on pidetty sivussa metsätalouden liiketalouden ja organisaatioiden tutkimisesta. Valvonnan puuttuminen on antanut metsälaitoksia johtaville metsänhoitajille jokseenkin rajattoman vallan päättää metsän tapahtumista.

Valvonnan puuttuminen on vallankumouksen tulos. Metsäalalta kumottiin valtion hallinto vuonna 1928 ja tilalle perustettiin metsätalouden eturyhmien hallinto, metsänhoitolautakunnat. Lautakunnat kumosivat metsänomistajien edunvalvonnan vuonna 1942 näennäisellä etujärjestöllä. Etujärjestöksi nimettiin lautakuntien hallintoon kuuluvat metsänhoitoyhdistykset. Niiden piirielimiksi lautakunnat perustivat yhdistysten liitot ja keskuselimeksi metsävaltuuskunnan.

MTK pyrki torjumaan kilpailevan etujärjestön liittämällä metsävaltuuskunnan omaan organisaatioonsa. Valtuuskunnasta tuli metsälautakuntien viides kolonna MTK:n sisälle. Valtuuskunnan jäsenenä oli muun muassa Tapion johtaja.

Vallankumoukset hallinnossa ja metsänomistajien edunvalvonnassa tekivät mahdolliseksi talouselämän vallankumouksen ensin puunkasvatuksessa 1950-luvulla ja sitten puunkorjuussa 1960-luvulla. Metsäalalta kumottiin markkinatalous. Vallankumousten tuloksena MTK, metsälautakunnat ja metsänhoitoyhdistykset olivat metsäyhtiöiden kanssa tiiviisti samassa rintamassa ohjaamassa puukauppoja pystykaupoiksi ja hakkuita avohakkuiksi metsäkoneiden käytön tukemiseksi. Metsäkoneesta tuli kaikkien metsän tapahtumien yhteinen nimittäjä.

Metsäkoneen korkeiden pääomakustannusten piilottaminen suurilla vuotuisilla työmäärillä edellyttää järjestelyjä, jotka ovat ristiriidassa luonnonolojen, elinkeino-olojen ja talouden lakien kanssa. Puunmyyjän oma korjuutyö sallitaan vain harvennushakkuissa, Puukaupat vaaditaan suuriksi, päätehakkuut avohakkuiksi ja harvennushakkuut voimakkaiksi. Luonnonolojen vastaista puun kesäkorjuuta varten on rakennettu tiheä metsäteiden verkosto. Urakointikoneeksi hyväksytään vain raskas metsäkone ja koneyrittäjät velvoitetaan vuorotyöhön.

Puun pystykaupat antavat metsäyhtiöille tehokkaan keinon ohjata puunmyyjiä avohakkuisiin puunhinnoilla. Luontaisen uudistusalueen tai poimintahakkuitten puu hinnoitellaan niin matalaksi, että puunmyyjä joutuu hyväksymään avohakkuun, vaikka luonnonolot ja metsälaki antaisivat mahdollisuuden uudistaa metsä luontaisesti. Hinnoilla ohjaamisen tekee mahdolliseksi korjuutyön hinnan piilottaminen puun pystykaupassa.

Puun pystykauppa (metsän vuokraus) todetaan ulkomaisessa metsäalan oppikirjassa ehkä parhaaksi korruptiota suosivaksi järjestelmäksi ja tehottomimmaksi puuntuotannon vaihtoehdoksi. Näitä ominaisuuksia sisältyy myös suomalaiseen pystykauppaan. Kirjoittaja on vaatinut kilpailu- ja kuluttajavirastolta toimenpiteitä pystykaupan kieltämiseksi. Kirjelmä liitteenä.

Loppupäätelmä: Metsänhoitajakunnan lähes rajaton valta ja puutteellinen liiketaloudellinen osaaminen on ollut kohtalokas yhdistelmä. Väärinymmärretty tehokkuus on vienyt metsätalouden kaaokseen niin yritysten tuotantotoimintana kuin elinkeino-oloina ja metsien käsittelynäkin. Kaaos piilotetaan massiivisella tiedotuksella ja teknisesti tehokkaiden koneiden työnäytöksillä.

Lauri Vaara
Ekometsätalouden liiton hallituksen jäsen
Maatalous- ja metsätieteitten tohtori, valtiotieteen tohtori
lvaara-@-welho.com

torstai 20. kesäkuuta 2013

Lisääkö uusi metsälaki valinnanvapautta?

Julkaistu Helsingin Sanomissa 1.5.2013.


Juha Ojala maa- ja metsätalousministeriöstä kirjoitti (HS Mielipide 27. 4.) tulevan metsälain parantavan metsäluonnon monimuotoisuutta ja luontaisen uudistamisen käyttömahdollisuuksia. Ojala väitti, ettei voimakkaita hakkuita luontokohteissa tulla sallimaan.

Säännökset mahdollistavat erityisen tärkeissä elinympäristöissä hakattavan enintään 25 prosenttia runkoluvusta. Tämä voi kuulostaa vähältä, mutta kun huomioidaan, että runkolukuun lasketaan kaikki rungot, jotka ovat halkaisijaltaan yli seitsemän senttimetriä, mahdollistaa tuleva laki esimerkiksi kaikkien tukkipuukokoisten puiden hakkuun. Miltä mahtaisi näyttää puronvarsi tai lehtolaikku tällaisen käsittelyn jälkeen?

Erirakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeiselle puustolle on lakiehdotuksessa määritelty vähimmäismäärät, jotka ovat hieman alempia verrattuna tasarakenteiseen kasvatushakkuuseen. Vähennys on kuitenkin parhaimmillaankin keskimäärin noin 15 prosenttia, karuimmilla alueilla sekä koivuvaltaisissa metsissä vähennystä ei ole lainkaan. Jo nykyään voimassa olevat säännökset sallivat puuston vähimmäismäärän alittamisen erityisen perustellusta syystä. Hyväksyttävä syy on esimerkiksi "tasaikäisestä poikkeavan metsän kasvatus" eli toisin sanoen erirakenteiskasvatus. Ei siis mitään uutta suurista lupauksista huolimatta.

Uudistamispainotteiselle erirakenteiselle hakkuulle ei sen sijaan ole laadittu kriteerejä. Onkin todennäköistä, että lakia tulkitaan siten, ettei uudistushakkuuta erirakenteisena tulla sallimaan.
Suurin epäkohta tulevassa laissa on se, ettei siinä määritellä mitenkään mitä tapahtuu, jos kasvatushakkuussa mennään syystä tai toisesta alle puuston minimirajan tai jos luontaisessa uudistamisessa hyväkasvuinen taimikko ei aivan saavuta vaadittua vähimmäismittaa.

Nykysäännöksissä on viranomaisille annettu harkintavaltaa: uudistamisvelvoite tulee voimaan vain, jos metsänuudistaminen on taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin jäljellä olevan puuston kasvattaminen. Uudesta laista tämä mahdollisuus on poistettu. Tällöin metsänomistajalle voi jäädä, oikeuteen joutumisen välttääkseen, ainoaksi vaihtoehdoksi avohakkuu ja metsänviljely, oli se sitten taloudellisesti tai ekologisesti kuinka järjetöntä tahansa.

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Matti Kärkkäinen ja tietämättömät metsänomistajat

Maanantain Ykkösaamussa keskusteltiin tulevasta metsälaista. Äänessä olivat emeritusprofessorit Erkki Lähde ja Matti Kärkkäinen. 

Keskutelun löydät täältä (kohdasta n. 24.25 min.).


Professori Kärkkäisellä on varsin kummalliset käsitykset nykymetsänomistajista: ”...metsänomistajat eivät ole koskaan olleet niin tietämättömiä metsäluonnosta ja maaseutuelinkeinoista kuin nykyisin...”

Samaa tasoa oli Kärkkäisen kommentit myöhemminkin. Laskin hänen korostaneen metsänomistajien suurta tietämättömyyttä ainakin neljä kertaa ohjelman kestäessä. Yhdessä annettiin jopa aikaskaala: 1500-luvulta nykypäiviin! Hyvä metsänomistaja, olet viidensadan vuoden aikaperspektiivillä kaikkein tietämättömin. Eli hyväksy osasi ja alistu kuriin ja (metsä)herran nuhteeseen kun et mistään mitään tiedä.

Oikeasti, tällaista suoltaa Kärkkäinen joka on toiminut Metsäntutkimuslaitoksen johtotasolla. Ja jatkossa tahti vain parani; seuraavaksi Kärkkäinen esitti huolensa miten uudessa metsälaissa turvataan ”geneettisesti korkealuokkaisen metsän syntyminen”. Tällä hän viittaa vanhaan viljelymetsätalouden kannattajien hokemaan metsän suurimpien puitten paremmasta geneettisestä perimästä. Arvon professori, tämä dogmi on osoitettu täysin paikkansapitämättömäksi aivan oikein tieteellisin tutkimuksin jo viime vuosisadalla.

Olen Kärkkäisen kanssa täysin eri mieltä metsänomistajan tiedon tasosta. Luotan lujasti keskimääräisen metsänomistajan harkintakykyyn metsäasioissa puhutaan sitten taloudellisista taikka ekologisista näkökohdista kunhan vaan hänellä on riittävästi tietoa tarjolla. Kyllä nykymetsänomistaja pärjää ilman metsäpoliisiakin.


Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com

maanantai 27. toukokuuta 2013

Vanha komento metsissä jatkuu

Osittain julkaistu 24.4.2013 Helsingin Sanomissa


Metsälakiluonnos on juuri ollut lausuntokierroksella, mutta ministeri on antanut ymmärtää, että juuri mitään ei enää muuteta. Mitähän varten lausuntoja on pyydetty? Vieläkään ei metsässä saisi kasvaa niitä puulajeja, joita luonto sinne ilmaiseksi kylvää. Vielä pari vuosikymmentä sitten metsäammattilaiset pelkäsivät, että kuusi valtaa kaikki kasvupaikat, pelättiin kuusettumista. Nyt pakotetaan metsänomistajat istuttamaan lähes kaikkialle kalliita kuusen taimia. Niitä uhkaa kasvihuoneilmiön asiantuntijoiden mukaan pikainen tuhoutuminen.

Edelleenkin puiden pitää kasvaa metsässä samankokoisina ja yhtä etäällä toisistaan kuin sotilaat. Luonnossa ei sellaisia puupeltoja kasva. Ministeriöllä ei ole sellaista viisasten kiveä, mitä puita ja miten jalostetaan esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Innovaatioiden kehittymisessä on merkkejä, että nyt roskapuiksi leimatut ja hävittämään tuomitut ilmaiseksi syntyvät ja havupuita nopeakasvuisemmat lehtipuut ovatkin arvokkainta materiaalia esimerkiksi kemian teollisuudelle. Ne ovat sitä jo nyt energiapuuna.

Metsänomistajien vapauden lisäys näyttää jäävän vain kosmeettiselle tasolle. He saavat istuttaa hehtaarille kuusen tai männyn taimia vaikkapa neljä tuhatta kun vaatimus olisi puolta pienempi. Taloudellisimmat jatkuvan kasvatuksen mallit edelleen estetään. Jatkuva kasvatus rajattaisiin niin ahtaaksi, ettei olisi vaaraa tuottavimman ratkaisun käyttämisestä. Vaikka metsillä on tavattoman suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden ja monikäytön kannalta, laki ja asetus jäävät edelleen vain suurta massapuumäärää tavoitteleviksi. Muut tavoitteet syrjäytetään tai ne jäävät vain kauniiden sanojen tasolle. Entinen meno jatkuu.

Laki tulee olemaan jo syntyessään auttamattomasti vanhentunut. Kun jossakin kohdassa vähän liberalisoidaan, niin toisella määräyksellä se mitätöidään. Tulevaisuuden visiot puuttuvat täysin. Lailla ei vieläkään tavoitella metsänomistajan, muiden kansalaisten eikä metsäluonnon etua, vaan vain virkamiesten ja muiden metsäammattilaisten vallan käytön vahvistamista. Ministeriö tekee lakia itselleen eikä metsille ja kansalaisille.

Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus
Hyvinkää

torstai 23. toukokuuta 2013

Blogi metsän monimuotoisuudelle ja monikäytölle avattu!

Ekometsätalouden liiton uusin viestintämuoto on avaamassa ovensa.

 

Blogi tulee koostumaan kolumni muotoisista kirjoituksista, kannanotoista, mutta myös mielipidekirjoituksista. Sana on siis vapaa ja spekulaatiollekin jätetään tilaa. Tarjoamme samalla kaikille ekometsätaloudesta kiinnostuneille kanavan purkaa tuntoja, mutta emme nimimerkin takaa viereiseen puskaan huutelijoille. Mikäli rohkeus ei riitä omalla nimellä sanan paukattamiseen, niin ei kannata unelmoida julkisesta käsittelystä. Blogissa jokainen esiintyköön omalla nimellään. Ainoastaan omalla nimellä tehdyt kommentit ja kirjoitukset tullaan julkaisemaan.

Blogin tekstit eivät välttämättä aina edusta Ekometsätalouden liitto ry:n virallista linjaa. Siihen voit tutustua verkkosivuillamme www.ekometsataloudenliitto.fi ja Facebook sivullamme. Poikkeuksena ovat koko hallituksen allekirjoittamat kannanotot ja tiedotteet. Laitamme aina tekstin alkuun pienen vinkin puhutaanko virallisella suulla, niin lukijan ei tarvitse arpoa mitä ruudulla seisoo.

Kommentit eivät siis putkahda heti näkyviin ja matkaavat aluksi ylläpitäjän sitä varten perustamaan postilaatikkoon. Voit siis hyvin ottaa sitäkin kautta yhteyttä meihin, jos haluat pysyä piilossa uteliailta katseilta. Emme siis julkaise kuin julkaisua toivovien kommentit. Pyrimme kuitenkin vastaamaan mahdollisimman pian kysymyksiin, toiveisiin ja kritiikkiin. Muista siis aina jättää yhteystiedot, niin saat kysymyksiin vastauksen tai kriittisen sanasi kuuluviin.

Jos heräsi polttava tarve kirjoittaa ja tuoda asiasi muidenkin tietoon, niin ota yhteyttä (allekirjoituksessa on s-postiosoite). Blogissamme on tilaa vieraskynille tai näin nykyaikana vieraileville näppäimistön naputtajille!

Hyvää metsämieltä !

Mikko Sorjanen
sihteeri
Ekometsätalouden liitto ry
ekometsataloudenliitto-@-gmail.com