maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hallituksen metsälakiesityksessä ei mitään uutta

Ehdin kesäkiireiltäni vasta tänään perehtymään hallituksen esitykseen metsälaiksi. Eipä paljoa ole muuttunut lausuntokierroksen jälkeen, ainakaan parempaan.

Uudistamisvelvoitteen minimiaikaa tosin oli korotettu Etelä-Suomessa 7 vuodesta kymmeneen, mutta toisaalta taimikon keskipituusvaatimus oli nostettu 40 senttiin. Eli Etelä-Suomessa poljetaan paikallaan kun taas muualla Suomessa tilanne jopa heikkenee.

Vertailun vuoksi, seuraavassa ovat nykyisen ja tulevan lain vaatimukset:

                               Uudistamisaika      Taimikon pituus
Nykyään                      6-18 v.                    3-10 cm
Tuleva metsälaki        10-25 v.                   40 cm


Eli muutaman vuoden lisäajan vastineena on taimikon pituusvaatimuksen kasvaminen pahimmillaan 13-kertaiseksi! On se ihanaa tämä vapauden lisääntyminen...

Julkisuudessa monet tahot ovat hehkuttaneet eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen huomioimista uudessa laissa. Eihän koko lakitekstissä asiaa mainita sanallakaan! Päinvastoin korostetaan puuston ja taimikon tasarakenteisuutta. Eli jatkuva kasvatus jää edelleen asetustekstin armoille (jonka laatii MMM). Tämän olemattoman parannuksen varjolla metsikön uudistamiskypsyyrajat poistuvat; metsänuudistamisella ja taimibisneksellä rahaa tahkoavat tahot saavat jatkossa tarjota ”palvelujaan” ihan niin nuoriin metsiin kuin suinkin kehtaavat.

Tosin lakiesityksen kasvatushakkuun määritelmiin on lisätty että hakkuun saa tehdä myös "...uuden taimiaineksen syntymistä edistävällä tavalla". Tämän pitäisi kattaa myös jatkuvan kasvatuksen määritelmän. Tällä ei ole mitään merkitystä jos vähimmäispohjapinta-alat ja aikarajat pysyvät samoina. Todellisena tarkoituksena onkin ettei jatkuvaa kasvatusta voisi jatkossa harjoittaa uudistamispainotteisena niin että se merkitään luontaisen uudistamisen hakkuuksi.

Ihmettelen myös ympäristöministeriä joka blogissaan kehui miten suuremmat erityisen tärkeät elinympäristöt on huomioitu lausuntokierroksen jälkeen. Eihän ole mitään merkitystä että ”pienialaisuus” ja ”taloudellinen vähämerkityksellisyys” on poistettu kymppipykälästä jos pari pykälää myöhemmin velvoitetaan viranomaisia antamaan hakkuuoikeus tällaisille elinympäristöille, kunhan ”...elinympäristöä on käsiteltävä siten, että sen arvokkain osa säilyy”. Eli suomeksi sanottuna, suuren arvokkaan elinympäristön saa hakata pienialaiseksi, kunhan vaan näkee sen verran vaivaa että hakee luvan metsäkeskuksesta.

Kaikki metsänomistajat ovat jatkossa tasa-arvoisia. Toiset ovat vain tasa-arvoisempia kuin muut.

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com